heading for livejournal now.

 kauheakauheakauhea olo. eilen illalla tää tulehdus taas paheni, lääkkeistä huolimatta, ja yö oli tuskainen. nytkin on omituinen olo. ehkä tää johtuu stressistä? en mä kyllä stressaamalla stressaa, mutta ehkä alitajuisesti. olen nimittäin alkanut tajuta että olen lähdössä. mikään ei ole valmista, koska en pysty toimimaan millään tavalla. en osaa valmistella lähtöä. en muista mitä pitää tehdä. en saa potkittua itseäni ylösulos ja muuttokyytiä järjestämään. olen poissa helsingin kotoa, kotikotona, missä ei voi tehdä muuta kuin olla. siksi olenkin täällä. pitäisi antaa elimistölle hengähdystauko ennen ensi maanantaita.

 mutta ei elimistöni lepää. se käy ylikierroksilla. tuntuu, etten voi pysyä paikallani vaan koko ajan on liikuttava tai edes näperrettävä jotain. kun istun lukemassa aamulehteä, jalkani vispaavat pöydän alla ja käteni hipeltävät mehupurkkia. luen irakin uudesta presidentistä ja putinin kaverista berlusconista ja ajattelen vain ja ainoastaan flókia. me puhutaan monta kertaa päivässä puhelimessa mutta se ei RIITÄ.

 he keeps telling me the same.

 this is killing me.

 thisiskilligme thisis k.i.l.l.i.n.g me. ikävä jääkarhun ääntä.

 burning soul and money.

 on niin vaikea vain istua ja pyöritellä peukoloitaan. pitäisi hoitaa paperiasioita, ostaa tavaroita, suunnitella muuttolaatikoiden kuljetusta, nähdä ihmisiä ja tehdä kaikkea muita viimehetkenasioita. mutta minä en osaa.

 en pysty. mulla on niin kauhea ikävä että tuntuu ihan naurettavalta. puhelinlaskut ovat jo kasvaneet molemmilla taivaisiin. olisin eilen halunnut nukahtaa puhelimeen.

 onneksi olen täällä kotikotona.

 kahdeksan päivää ennen kuin.

 tyhjää tyhjää en tiedä kuinka olla ajatukseni jossain muualla lentävät liitävät ja minä vain leijun ilmassa.