sunnuntai-ilta päättää kuluneen viikon mukavissa merkeissä. kuten uhkasin, mä vietin eilen koko illan pelimaailmassa (it has certainly been a while since last time) ja jatkoin tänäänkin vielä hetkisen. muistelin haikeana vanhoja kunnon kaksiulotteisia videopelejä, joita tahkottiin ilman hajuakaan elämän suurista kysymyksistä ja maailmantuskasta. niitä mä tahtoisin vielä pelata joskus, ja saavuttaa sen saman tunteen. muutenkin olisi ihana tuntea joskus samanlaisia fiilareita kuin lapsena; mikään ei tunnu enää samalta kuin ennen. eniten mua harmittaa taianomaisuuden kadottaminen; miksi maailma on niin yksiselitteinen? tieto on valtaa, mutta joskus on kivempaa uskoa kuin tietää. (ja joskus sitä antaisi mitä tahansa pienestä tiedonjyvästä...jos vaikka tietäisi miten tätä elämää pitäisi elää). kun ei kerran tiedä ikinä mitään, niin miksei sitten samantien eläisi maailmassa, jonka uskoo olevan olemassa? se voisi olla mun uskontoni, ja minä olen sen kuvittelemani maailman luoja.

 tänä iltana/yönä aion vielä lukea lisää ragnarök-tarinoita. aamulla EI tarvi herätä aikaisin, koska meen iltavuoroon. tykkään enemmän aamuista, mutta toisaalta JOSKUS tässä elämässä on nukuttava. olkoon se huomisaamuna. pim.