tunsin eilisen tänä aamuna elimistössäni. onneksi menin välivuoroon, niin ei tarvinnut ihan kauhean aikaisin vääntäytyä sängystä ylös ihmisten ilmoille. pih. töissä mulle lykättiin ensimmäisenä käteen aivojumppaa vaativa paperisotku, hermot oli jonkin aikaa lievästi sanottuna kireällä ja rupesin melkein jo äksyilemään työkavereillekin. yhdelle ainakin. tosin koo-oo kaveri on muutenkin jossain määrin ärsyttävä, krapula vaan sai minut reagoimaan normaalia kiihkeämmin. huooh.

 mutta päivän kääntyessä illaksi oli mielenikin jo parempi. kiersin töölönlahtea ilta-auringon paisteessa; istuskelin sillalla ja haistelin rautatien tuoksua. mahtavaa! :)

 tahtoisin lähteä vapuksi pois helsingistä. mä en ole koskaan tykännyt vapusta, vaikka se aloittaakin tavallaan loppukevään. silti, mua inhottaa semmoset juhlat kun on paineita siitä hauskanpidosta. koko kaupunki hukkuu värikkääseen vappupaskaan. serpentiiniä ja vappuhuiskoja ja oksennusta joka paikassa. lapsena oli kivaa kun äiti teki simaa ja munkkeja ja tehtiin ehkä jotain kivaa yhdessä. eipä enää sellaista ole. nyt "pitää" juoda kaljaa ja katsella väkisin haalaripellejä (onneksi kukaan ei sentään pakota minua pukemaan sitä kammotusta päälleni). viime vappu oli rimanalitus, vaikka periaatteessa olikin ihan mukavaa. silloin mä kuitenkin päätin että se on oleva mun viimeinen yliopistovappuni.

 nyt lötköttää. katselen paskalaatikkoa ja koitan vaikka lukea. jeba jep.

 (i går så saknade jag så jävla mycket igen. kan inte ens fatta det som har hänt mej. man e konstig)