elimistöni on nyt jotenkin omituisessa tilassa. en osaa ajatella nukkumista enkä syömistä enkä oikeastaan mitään arkipäiväistä. sen sijaan odotan, odotan vain. olen täyttymyksen tiellä, en tarvitse elämääni muuta kuin neljännen ulottuvuuden. ehkä tarvitsen myös ne eräät alien-silmät, joilla näkee kauemmas. minun silmilläni näkee yhtä kauas vain jos suljen ne. onneksi pian voin katsella maailmaa niiden toisten silmien kautta. ehkä. jos kesästäni tulee sellainen kuin toivon.

 minulle tapahtui hyvin omituinen asia. tai ehkä ei kovin omituinen (ainakaan joillekin ehkä olisi), mutta minusta se oli mieletön sattuma. seikkailin eilen internetissä ja törmäsin yhtäkkiä katlaan!!! kuinka todennäköistä on törmätä niin laajassa maassa yhteen henkilöön, joka asuu hyvin (paljon liian) kaukana ja jonka satut vieläpä tuntemaan? sydämeni hypähti.                                veli ja sen sisko.

 kaisa tulee huomenna. mahtavaa! :)