mua ottaa PÄÄHÄN tämä rahattomuus. tai siis oikeammin sanottuna mua ahdistaa se, aina välillä. mä en ehkä osaa suhtautua tähän asiaan niin vakavasti nyt, kun mä tiedän olevani töissä ja ansaitsevani rahaa, mutta ensi kuussa lompakkoani lihottava palkka ei auta tässä kuussa. vituttaa tämä niin-kutsuttu suomen hyvinvointivaltion ylläpitämä apulaitos, jonka ymmärtääkseni pitäisi auttaa kun on hätä, mutta eipä vaan auta. ei se mitään vaikka sulla on tilillä neljäkymmentäkolme senttiä. koita nyt sitten pärjätä niillä.

 siis mä en jumalauta ole TUHLANNUT rahaa. mä olen elänyt umpiseesteisesti, rahaa ei ole kulunut juhlimiseen tai levyihin, mun kahteen suurimpaan rahareikään tässä elämässä. mä en ole ostanut mitään tosi pitkään aikaan, paitsi ruokaa, ja ilman ruokaahan ei elä. mun kertaostos ruokakaupassa on yleensä alle viisi euroa, on ollut aikoja jolloin olen käyttänyt ruokaan rahaa alle kaksi euroa päivässä. mä en valita, koska aina olen saanu vuokran ja laskut maksettua, mutta VITUTTAA kun joku vähintään kaks tonnia kuussa ansaitseva saatanan pikkukiho kertoo mulle että SULLA ON LIIAN ISOT TULOT. . . whaaat? mä en jaksa. mun tulot tässä kuussa: 145 euroa palkkaa yhestä työkeikasta ja 220 euroa asumistukea. MISSÄ NE LIIAN ISOT TULOT ON? HÄH? ei ainakaan  mun pankkitilillä näy. tsip.

 voispa elää ilman rahaa. tässä maassa ja tässä elämässä se on aika vaikeaa. kaikki vaan maksaa. mä haluaisin osata elää ilman rahaa, mutta tämän enempää mä en osaa. mä olen luopunut aika monesta jutusta ja silti olen saanut tehdä kaikkea tosi kivaa. en siis rupea vinkumaan tämän enempää, mutta sanonpahan vaan että minua inhottaa tämmöinen.

 raha-asioita lukuunottamatta on ollut hyvä päivä. ja kohta saapuu ystäväni lotta minua läsnäolollaan ilahduttamaan. jeba! ai niin. sain taas sähköpostia islantilaiselta ystävältäni :) kesäksi ilmestyy näille tienoille kaksi maagisen maan asukasta, mina kära vänner. JESS. :)