viime yönä en nukkunut ollenkaan. en nähnyt edes unia, tai ehkä
sittenkin, mutta silmäni olivat auki. tunti toisensa jälkeen musiikki
kertoi minulle elämästäni, ja kun poskeni lävisti pienenpieni puro,
minä lähetin sanoja keskelle merta. hän kuuli ja vastasi minulle.
uneton yö teki päivästäni kovin omituisen. ihan kuin en
olisi...olemassa, täällä, tässä elämässä! satoi vettä, sataa vieläkin,
mutta jalkani eivät suostuneet viemään minua siltä suojaan julkisiin
kulkuvälineisiin. ne väistelivät katoksia, kiersivät ne kaukaa. satoi,
oli kai kylmä, mutta koleus ei mahtanut minulle mitään. se ei ollut
minulle olemassa. kaupunki on tänään ruma, mutta harmauden keskelläkin
haistan sen. kesä on tulossa.
unettomasta yöstä huolimatta en tunne väsymystä. sisälläni on juuri nyt liikaa. odotan.
tiistai, 3. toukokuu 2005
Kommentit