viime yönä en nukkunut ollenkaan. en nähnyt edes unia, tai ehkä sittenkin, mutta silmäni olivat auki. tunti toisensa jälkeen musiikki kertoi minulle elämästäni, ja kun poskeni lävisti pienenpieni puro, minä lähetin sanoja keskelle merta. hän kuuli ja vastasi minulle.

 uneton yö teki päivästäni kovin omituisen. ihan kuin en olisi...olemassa, täällä, tässä elämässä! satoi vettä, sataa vieläkin, mutta jalkani eivät suostuneet viemään minua siltä suojaan julkisiin kulkuvälineisiin. ne väistelivät katoksia, kiersivät ne kaukaa. satoi, oli kai kylmä, mutta koleus ei mahtanut minulle mitään. se ei ollut minulle olemassa. kaupunki on tänään ruma, mutta harmauden keskelläkin haistan sen. kesä on tulossa.

 unettomasta yöstä huolimatta en tunne väsymystä. sisälläni on juuri nyt liikaa. odotan.