valtakuntamme virallisin ryyppypäivä. krapula tuli mun luo jo etukäteen. minulla on usein aamuisin sellainen olo ettei lainkaan tee mieli hurvitella, enkä nyt tarkoita mitään fyysistä pahoinvointia. ei vaan oikein mikään kiinnosta, paitsi unelmointi. on kivempaa liihotella jonnekin toisaalle. tosin päivän mittaan mieli (onneksi) useimmiten muuttuu ja maalliset riennotkin alkavat taas vaikuttaa hieman hohdokkammilta. tänäänkin henkinen seuraava aamuni on jo kulkeutumassa päivän puolelle vaikka aurinko ei paistakaan. pukeuduin silti iloisiin hippivaatteisiin alkavan loppukevään kunniaksi. ;) islannissa "kesän ensimmäistä päivää" vietetään huhtikuussa. suomessa kesä alkaa vasta heinäkuussa...

 ég vil fara til íslands!

 eilen menin suoraan duunista johannan luo. tarkoitukseni se ei ollut, mutta päädyin sinne silti. kuuntelin ihmissuhdesotkuja ja tunsin itseni maailman kyynisimmäksi ihmiseksi siinä solmujen keskellä. joskus minusta tuntuu etten jaksa kuunnella. silti kuuntelen; tottakai mä kuuntelen.se punkku kyllä auttaa (siis minua) jaksamaan, ja sitäpaitsi vastavuorovuodatus kasvaa sisälläni kunnes purkautuu räjähdysmäisesti. sitä minä en vaan  ymmärrä miksi ihminen on niin sokea ja typerä olento. tekisi mieli repiä hiuksista ja kynsiä verille ja kirkua. MISSÄ OIKEIN ELÄT? sitten ymmärrän. missä oikein elän? i am just the same.