onkohan elämäni ihan normaali, kun jo maanantaina tuntuu siltä että viikko on melkein voiton puolella?
 minä selvisin töistä.
 selvisin liput liehuen.

 työnjohtaja nakitti mulle todella ikävän projektin, luultavasti ihan tahallaan kostoksi poissaolostani (kolme päivää sairaslomalla ja haaveita edes palkattomista lomapäivistä)), mutta minä en lannistunut.

 ajattelin vain torstaita.
 ja viikonloppua.
 ja seuraavaa viikkoa kun hän on taas täällä. :)