aikaa on taas kulunut kuin varkain. omituista, että aikaa on ihan
kamalasti, aivan liikaa, ja silti sen kulumista ei huomaa! on niin
paljon kaikkea. kaikkea ei pysty kuvailemaan; jotain vain on, ja juuri se jokin joka vain on jossain taustalla
vie mun kaiken aikani. se hallitsee, olen täysin sen armoilla. nuolen
sen jalat puhtaaksi ja kampaan hiukset, hieron hartioita ja teen mitä
tahansa se käskee. olen ajatuksieni tahdoton orja.
lauloin
eilen koko päivän sigur rósia. mahtavaa kun voi kuulla sanoja, nähdä
missä yksi alkaa ja toinen loppuu. mahtavaa, että kaunis kieli on auki
minulle. :) tosin tämä voiton ruusu ei kyllä tuonut päivääni energiaa.
musiikki vaikuttaa niin paljon, ettei sitä oikein edes tajua. minä
ammennan energiaa vaikka tyhjyydestä, jos saan tehdä sen iloisen
musiikin tahdissa. olen viime päivinä kuunnellutkin aika paljon juuri
sellaista musiikkia. pakko myöntää, että myöskin ruotsalaista söpöilyä
(eller håkan hellström, haha). söpöily oli kauan minulle liikaa; viime
syksynä olin niin apaattinen ja ahdistunut ja aivan väärässä paikassa
liian kauan aikaa, etten oikeasti olisi edes kyennyt kuuntelemaan sitä,
tahtomisesta nyt puhumattakaan. liikaa tukholmaa, liikaa muistoja
väärässä todellisuudessa, liikaa unelmia väärästä unelmaailmasta.
nyt uusi vuosi on tuonut mukanaan
niin paljon kevyempiä tuntemuksia, että toisinaan osaan jo hellittää ja
hypätä taas pilvien päälle tanssahtelemaan ja nauttimaan olemisen
siedettävästä kepeydestä. siis toisinaan.
eilen ei ollut
sellainen päivä. eilen sieluni asui vanhassa ruumiissa, en jaksanut
herätä, en liikkua, en todellakaan jaksanut tanssia. siispä hymyillen
unelmilleni annoin sigur rósin kertoa tarinoitaan ja susumu yokotan
virnistävä kissa virnisteli kanssani. sekään ei ollut masentavaa,
vaan...ajatusrikasta.
ja tänään sataasataasaatana. olisihan se pitänyt tietää. minähän olen aamuvuorossa.
"jag vill se dom
där skyarna igen
jag vill försöka igen
den här gången
den här gången
kanske världen förstår oss"
maanantai, 16. toukokuu 2005
Kommentit