voi. voi. voi.
 heräsin yöllä kamalaan päänsärkyyn. tuntui että räjähdän. illalla nukkumaan mennessä silmäni oli omituinen; olin kuin puoliksi sokea ja näin ihmeellisiä valoja. kun yritin lukea, näin oikeasta sivusta vain puolet. pelottavaa. ajattelin että yöllä herään varmaan migreeniin; ei kai olisi pitänyt ajatella. mä luulen että se oli migreeni. nukuin tahallaan pommiin, koska en kyennyt heräämään vielä kuudelta. en vaan voinut ajatellakaan siinä kivussa töihin menemistä. ajattelin ensin, että soitan olevani kipeä enkä mee duuniin ollenkaan, mutta päätinkin sitten vähän myöhemmin (kun lääke oli alkanut vaikuttaa) ettei yrittänyttä laiteta. menin töihin siis tunnin myöhässä -ja olin tunnin myöhempään.

 ja VOI. ulkona on kylmää, paskaa, loskaa. sanoinko jo että vihaan takatalvea. vihaan.

 pakenin lumisadetta metroon. siellä oli kolme keltaista ihmistä jotka jakoivat lippusia ja lappusia. ne jakoivat niitä kaikille; mutta mun kohdalla niistä ensimmäinen vilkaisi mua ja jätti mut välistä. myönnän; mä ajattelin että "en tahdo että annat minulle paperiroskaa, ole hyvä ja kierrä minut kaukaa", mutta yleensä ne eivät kuule minua. sitten mä tietysti rupesin miettimään mikä tämä keltaisiin pukeutunut on ja mitä se jakaa. kuulin kun seuraavalle uhriille toivotettiin "hyvää sydänviikkoa".

 mun viikkoni ei kieltämättä ansaitsekaan sydäntä etumääreeksi.