on niin vaikea vain istua ja pyöritellä peukoloitaan. pitäisi hoitaa paperiasioita, ostaa tavaroita, suunnitella muuttolaatikoiden kuljetusta, nähdä ihmisiä ja tehdä kaikkea muita viimehetkenasioita. mutta minä en osaa.

 en pysty. mulla on niin kauhea ikävä että tuntuu ihan naurettavalta. puhelinlaskut ovat jo kasvaneet molemmilla taivaisiin. olisin eilen halunnut nukahtaa puhelimeen.

 onneksi olen täällä kotikotona.

 kahdeksan päivää ennen kuin.