kuljen tokoinrantaa. istun linnunlaulun kalliolla ja annan auringon paistaa sieluuni. vieressäni pörrää kevään ensimmäinen kimalainen. hymy kutittaa suupieliäni. KEVÄT. :)

eilen illalla kaipasin kamalasti itämeren helmeä. muistelin viime kesää ja sitä kaikkea hulluutta. tänään on juuri sellainen päivä, että tekee vain mieli muistella vain mukavia hetkiä. tukholma on ehkä hiukan liian trendimesta mun makuun, mutta se on silti mun kesäkaupunki. radiossa morrissey laulaa ja muistan kuinka joskus itsekin kuuntelin sitä aktiivisesti. jopa viime kesänä mä jaksoin pomppia indietaivaan (mettanin) pilvilattialla kaikkien poppiprinsessojen ja (wannabe-)rokkitähtien kanssa. ja join kaljaa trägårnin nurkassa flókin kanssa ja puhuin sille suomeksi filosofista paskaa ja se vastasi mulle islanniksi.
nyt se mettan-elämä tuntuu kaukaiselta, kun takana on pitkä ja pimeä talvi. musta tuntuu etten edes osaisi asua talvisessa tukholmassa.