juuri sateen jälkeen kesä on ehkä kaunemmillaan. yötön yö on ehkä vielä kauniimpi, mutta sateen jälkeen luonto on herkistynyt. tänään kävelin töölönlahdelle sateessa. siellä linnunlaulun puistikon suojissa liikenteen melu kaikkosi hetkeksi korvistani. kuvittelin olevani oikeassa metsässä oikean metsäjärven rannalla. taivas oli harmaankeltainen; ei masentava vaan mystisen kauniin värinen; meri sai siitä ruosteisen sävyn. puut ojentuivat päälleni hehkuvan raikkaan vihreinä. kukat loistivat keltaisina ja sinisinä, sateesta virkistyneinä. kauniita sävyjä. hiljainen sade ropisi sateenvarjooni. se oli ainoa kuulemani ääni.

 tänään on mielialani liidellyt laidasta laitaan.

 nukuin viime yönä vähän ja huonosti. inspiraatio tuli liian myöhään; katosi ajantaju ja nukutus. taiteilin melkein aamuneljään ja armoton kello pirisi kuudelta. ei todellakaan tehnyt mieli lähteä töihin; en ymmärtänyt katsoa ulos. en tiennyt että siellä sataa. silloin aamulla sade oli kaikkea muuta kuin kaunis. aamu valkeni minulle likaisen harmaana; raa'an makkaran ja hevosenpaskan hajuisena. töissäkin oli kiirettä. hektistä ja huonotuulista.

 odotan nyt tosi paljon ensi viikonloppua. silloin tieni käy pohjoisempaan suomeen miiaa juhlimaan. onkohan sielläkin jo kesä?