juuri sateen jälkeen kesä on ehkä kaunemmillaan. yötön yö on ehkä
vielä kauniimpi, mutta sateen jälkeen luonto on herkistynyt. tänään
kävelin töölönlahdelle sateessa. siellä linnunlaulun puistikon suojissa
liikenteen melu kaikkosi hetkeksi korvistani. kuvittelin olevani
oikeassa metsässä oikean metsäjärven rannalla. taivas oli
harmaankeltainen; ei masentava vaan mystisen kauniin värinen; meri sai
siitä ruosteisen sävyn. puut ojentuivat päälleni hehkuvan raikkaan
vihreinä. kukat loistivat keltaisina ja sinisinä, sateesta
virkistyneinä. kauniita sävyjä. hiljainen sade ropisi sateenvarjooni.
se oli ainoa kuulemani ääni.
tänään on mielialani liidellyt laidasta laitaan.
nukuin viime yönä vähän ja huonosti. inspiraatio tuli liian
myöhään; katosi ajantaju ja nukutus. taiteilin melkein aamuneljään ja
armoton kello pirisi kuudelta. ei todellakaan tehnyt mieli lähteä
töihin; en ymmärtänyt katsoa ulos. en tiennyt että siellä sataa.
silloin aamulla sade oli kaikkea muuta kuin kaunis. aamu valkeni
minulle likaisen harmaana; raa'an makkaran ja hevosenpaskan hajuisena.
töissäkin oli kiirettä. hektistä ja huonotuulista.
odotan nyt tosi paljon ensi viikonloppua. silloin tieni käy
pohjoisempaan suomeen miiaa juhlimaan. onkohan sielläkin jo kesä?
maanantai, 30. toukokuu 2005
Kommentit