kun kävelin kotiin töistä, tajusin että maailmani on appelsiinin
kokoinen. taisin tuntea jokaisen joka käveli minua vastaan. ne näkivät
miltä näytän, mutta eivät nähneet kuka olen. valitsin kiertotien ja
jäin maleksimaan viihtyisimpien talojen varjoihin. aurinko alkoi
paistaa heti kun astuin ulos. hienoa, ajattelin, päiväkin jo hymyilee.
huomenna on vapaapäivä. keskellä viikkoa! uskomatonta on, että
sillä asialla on minulle mitään merkitystä -minulle, joka kolme vuotta
elin niin ettei ajalla ylipäätään ollut merkitystä. toisaalta on; aika
on ollut ja on aina oleva odotuksen mitta. mitä sillä muutoin tekisi
tässä elämässä?
keskiviikko, 4. toukokuu 2005
Kommentit