viime yönä näin TAAS unta flókista. en tiiä miten päin olisin. kun en tosiaankaan tiedä miksi, mitä, missä, kuka? ajatukset riepottelevat minua eri paikkaan eri päivänä. ja eri ihmisen kanssa. toinen on aina vahvempi kuin toinen, joskus molemmat ovat heikkoja ja joku muu kasvaa taustalla. on omituista antaa vaan olla. vaikka enhän mä totta puhuen muuta teekään kuin annan olla, koska en uskalla ottaa härkää sarvista ja selvittää itselleni mitä oikein haluan.

ulkona on kalsea ilma, aamulla luikersin töihin lumisateessa. en kestä takatalvea. perinteisesti sellainen lienee luvassa (vapun tienoilla yleensä), mutta joka vuosi se saa minut yhtä pahalle mielelle. nyt iltapäivällä on onneksi sentään aurinkoista, vaikkakin kylmää. silti mua aivastuttaa ja niiskuttaa ja poskilleni vuotaa suolatonta vettä. mä vihaan allergiaa.

KLO 22:10. jess! puhelimeni pirisi vähän aikaa sitten. puhuin kaisan kanssa; she is back! elämäni valo on ystävä rakas. :) välimatka ei mahtanut meille mitään; sehän todistettiin jo viime vuonna samoissa mutta kuitenkin niin eri merkeissä. hassu elämä! maailma on niin suuri ja näkemätön, mutta onneksi täältä pääsee sitä aina välillä katsastamaan. sitä ihminen tarvitsee; Perspektiiviä!

uusi paavikin sitten valittiin. hitto. en tiedä mitä sanoisin, koska en pidä tätä sydämen asiana...mutta samoin kuin georgen tekemisiä on "pakko" seurata (vaikkakin kauhun ja epätoivon valtaamana), niin on tämä papam aikamoinen mahtimies tietyissä piireissä -ja niihin piireihin kuuluu niin sairaan monta ihmistä...tahtoisin kovasti sanoa "vapaa maailma"- uskokoon ken tahtoo. sehän olisi valehtelua. ainakin, jos uudelta benedictus-paavilta kysytään.

onneksi minun pikkuruinen (agnostikon) maailmani kaiken tämän ulkopuolella ei tunnusta mitään eikä ketään.