heräsin vasemmalla jalalla ja menen oikealla nukkumaan.
aamu oli tuskainen. musta tuntui etten kertakaikkiaan jaksa
sietää tätä päivää. hyvää siinä oli ainoastaan se, että sain viime yönä
unta, huonoa se etten olisi jaksanut millään herätä. ja kaikki muu.
vähäksi aikaa kaunis maailmani lipui pois ulottuviltani ja typerä,
ankea todellisuus näyttäytyi karvaan makuisena möllykkänä jota
nieleskelin ainakin puolet päivästä.
kotimatkalla pysähdyin
kuitenkin taas istuskelemaan meren rantaan enkä voinut olla tulematta
paremmalle mielelle. taivas oli niin kaunis, meri oranssi ja varpaani
aivan siniset. päässäni soi cinematic orchestra ja pystyin
kuvittelemaan itseni istumassa barcelonalaisen jazz-klubin lattialle
kaikkien muiden maailmankatsojien joukkoon.
toisaalta päässäni soi taas energia ja ilo ja lähes raivostuttavat indieklubit.
ja siinä sivussa muistan taas hymyillä ajatellessani niitä joiden ansiosta minusta on tullut Minä.
keskiviikko, 11. toukokuu 2005
Kommentit