heräsin vasemmalla jalalla ja menen oikealla nukkumaan.

 aamu oli tuskainen. musta tuntui etten kertakaikkiaan jaksa sietää tätä päivää. hyvää siinä oli ainoastaan se, että sain viime yönä unta, huonoa se etten olisi jaksanut millään herätä. ja kaikki muu. vähäksi aikaa kaunis maailmani lipui pois ulottuviltani ja typerä, ankea todellisuus näyttäytyi karvaan makuisena möllykkänä jota nieleskelin ainakin puolet päivästä.
 kotimatkalla pysähdyin kuitenkin taas istuskelemaan meren rantaan enkä voinut olla tulematta paremmalle mielelle. taivas oli niin kaunis, meri oranssi ja varpaani aivan siniset. päässäni soi cinematic orchestra ja pystyin kuvittelemaan itseni istumassa barcelonalaisen jazz-klubin lattialle kaikkien muiden maailmankatsojien joukkoon.
 toisaalta päässäni soi taas energia ja ilo ja lähes raivostuttavat indieklubit.

 ja siinä sivussa muistan taas hymyillä ajatellessani niitä joiden ansiosta minusta on tullut Minä.