en tiedä mikä.en tiedä missä. en tiedä milloin. joka kerran kun osun oikeaan näppäimeeen kun kirjoitan tätä niin olen oikeastaan aika iloinen. en tiedä mitä huomenna seuraa. nyt kirjoittamiseni on niin hidasta että parasta kai lopettaa.

 muistan vain tukholman ja kaikki mestat joissa OLIMME ja muistan debaserin (tänään pixies pyörinyt kiivaasti levylautasella) ja toivon etttä hänen tukholmansa on taas minun. :)

 tämän viestin kirjoittaminen on kestänyt niin kauan (22 minuuttia, believe or not)) että se on melkein rikollista. olen hyvin. humaltunut.   ziuh. à demain. joojooooooooo.