en tiedä mikä.en tiedä missä. en tiedä milloin. joka kerran kun
osun oikeaan näppäimeeen kun kirjoitan tätä niin olen oikeastaan aika
iloinen. en tiedä mitä huomenna seuraa. nyt kirjoittamiseni on niin
hidasta että parasta kai lopettaa.
muistan vain tukholman ja kaikki mestat joissa OLIMME ja muistan
debaserin (tänään pixies pyörinyt kiivaasti levylautasella) ja toivon
etttä hänen tukholmansa on taas minun. :)
tämän viestin
kirjoittaminen on kestänyt niin kauan (22 minuuttia, believe or not))
että se on melkein rikollista. olen hyvin. humaltunut.
ziuh. à demain. joojooooooooo.
sunnuntai, 1. toukokuu 2005
Kommentit