voi että. maailma on omituinen paikka ja minä olen omituinen otus. tänään olen unohtanut koko entisen elämäni. minä elän jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa, tuntuu että olen unessakin valveilla. mun unet on mun todellisuutta. se on aika friikki; se tilanne kun unen läpi tajuaa olevansa unessa mutta silti toimivansa aivan kuin olisi valveilla. mulle tapahtuu niin aika usein. mistähän se johtuu? mulla on ehkä liian aktiivinen mieli(kuvitus). joskus, itse asiassa lähes aina, tuntuu että mä unohdan elää nykyhetkessä, elän vaan jo-eletyssä menneisyydessä ja kuvitellussa tulevaisuudessa. välillä tämä leijailu on ihan mukavaa, paska fiilis ei tunnu ihan niin paskalta kun sitä voi paeta jonnekin kauas. mutta välillä musta tuntuu ettei tämä kuitenkaan ole ihan normaalia.

 mutta on mulla onneksi muutakin päivien täytettä kuin haavemaailma. työtä, työtä, työtä. se on terapeuttista hommaa se työnteko. tekee hyvää joskus vaan keskittyä joihinkin ihan muihin juttuihin kuin omiin aivoituksiin. ja viikonlopuillakin on taas merkitystä! eilen kyllä otettiin perjantaista irti se mitä siitä irtosi. jäihän siitä jonkinlaiset jälkimainingitkin. oli kyllä mukava nähdä mukavia ihmisiä, mun omia ihmisiä, niitä joiden ansiosta olen minä.

 en sitten tiedä tästä illasta. punkkupullo kyllä odottelee korkkaajaansa, mutta emmä tiiä että mistä mitä häh. kaipa ne suunnitelmat tulevat kun ovat tullakseen.