hassua miten yksi hetki voi muuttaa fiiliksen. eilen oli ihan hyvä päivä, en sanoisi loistava, mutta ei mulla ollut sinänsä mitään syytä olla vittuuntunut. mutta iltamyöhällä seisoin sporapysäkillä kaksikymmentä minuuttia odottamassa ja mua rupes viidentoista minuutin kohdalla vituttamaan etten ollut päättänyt kavellä mutta siinä vaiheessa tuntui turhalta enää lähteä taivaltamaan joten "jouduin" sitten venaa vielä lisää, tuuli oli tuima som emils pappa ja mä hytisin kylmästä. samalla siinä rupes sitten ripomaan koko elämä. ja silti totuus on, että mulla oli ollut ihan mukiinmenevä päivä.

 työpäivä tosin tuntui kaksi kertaa normaalia pidemmältä. se on iltavuoro-syndrooma.

 mitähän tänään sitten?


 KLO 21:33.
 tätä sitten. töitä. emmä kerenny tehdä mitään muuta. herätessä meni liian kauan, ja just nyt tuntuu että pää on vielä enemmän unessa kuin aamulla. näen varmasti unta paperikasoista. ihan varmasti.kaiken lisäksi mun pää tulee joka päivä kipeäksi töissä. hellvetti. mutta, mutta, valitus sikseen. THIS IS HOW YOU EARN YOUR SWEET LIVING.