on kuin se olisi lähellä kun kuulen sen hengityksen puhelimessa.
emme edes puhu koko ajan. hän sanoo ettei tahtoisikaan nyt enää olla
tukholmassa vaan tulla tänne. puheluita, viestejä, sanoja, haluaisin
niin nähdä sen. torstaihin on liian pitkä aika.
"keskiyön
jälkeen he kulkivat sateen läpi, suloisen lokakuun sateen joka lankesi
kaupungin ylitse ja teki kadut pehmeiksi kuin lakritsi.
kävele minun kanssani, sanoi nainen. --
kävele minun kanssani. kävele minun kanssani. kävele minun kanssani."
-frode grytten: popsongar / "alastomana"
KLO 00:28
sydämeni on levoton, sieluni kaipaa liikaa. miksi lähelläkin on
kaukana? torstaihin on liian pitkä aika. en tahtoisi epäillä itseäni.
haluan olla hänen kanssaan NYT enkä kohta. kaikkimullehetinyt. en jaksa
odottaa ensi viikkoa, en ensi kuukautta, en syksyä. en jaksa keskittyä
töissä. pelkään, että menetän elämäni parhaat minuutit ja sekunnit NYT
kun pohjanlahti erottaa meidät. hän on niin paljon lähempänä kuin
kuukausi sitten ja asiat ovat niin erilailla ja minun pitäisi olla
siitä kiitollinen ja olenkin, ihan totta olen, mutta minä tahdon aina
vain enemmän. tahdon joka hetken. jokaisen sekunnin. tahdon vain puhua
hänelle, koskettaa häntä, unelmani eivät tämän viikon jälkeen riitä.
minä olen puolikas nyt. ja silti. . .
olen minä kaiken typertyneisyyden takana onnellinen. :)
lauantai, 18. kesäkuu 2005
Kommentit