hiuh. aurinko se vaan jaksaa paistaa. pusken katupölypilven läpi kotiin. on vielä koko päivä aikaa nautiskeluun, eikä töissäkään ollut hullumpi päivä. että paskaaks tässä! ;) kevät on tähän aikaan vuodesta mun lempivuodenaika. heinäkuussa mun lempivuodenaika on kesä; syyskuussa (ennen loskapaskasateista lokakuuta) syksy ja joulukuussa talvi. semmosta se on. mieli muuttuu... se on kyllä hassua. että mieli muuttuu ja kasvaa ja ihminen muuttuu ja kasvaa siinä samalla (mielestähän se on kiinni). on uskomatonta kuinka paljon mun asiat on muuttuneet parin vuoden aikana. mä lueskelin tässä eräänä päivänä parin vuoden takaisia päiväkirjoja ja mä olin ihan järkyttynyt. was that person really ME? sitten mä luin viime vuonna tähän samaan aikaan kirjoittamia juttuja ja olin edelleen järkyttynyt -voi helvetti, se olen minä ja minä olen tyhmä. . .

 mutta kas. i am a human being.

 me ollaan mun kämppiksen kans pohdiskeltu maailman omituisuutta monessa keittiönpöytäkeskustelussa. eilen me pohdiskeltiin henkilökohtaista omituisuutta. mä aistin surua mun ympäristössä, näen ja kuulen ja koen. mäkin tuun helposti surulliseksi tai ainakin vähän melankoliseksi jos mun ystävä on surullinen. musta tuntuu että meidän pitäisi avata uusi punkkupullo. illalla mä leikin tarot-korteilla; se on jotenkin tosi terapeuttista. rättö ja lehtisalo musisoivat taustalla. ja sitten puhelin soi ja minä olin unessa. (literally)

 ja senkin takia on niin omituinen olo. ;) kuinka pitkälle mä olen valmis uskomaan? kortteihin? maagisuuteen? kohtaloon? onneen? hyvään oloon? pahaan oloon? olemiseen ?!

 EN MINÄ TIEDÄ.

 muuta kuin että materialismi ottaa minusta kohta vallan; mä tahtoisin uuden kameran ja uuden levarin ja hirveesti uusia levyjä. en edes muista koska viimeksi olisin ostanut levyn. brutaalista. onneksi saan ensi kuussa vähän ekstraa palkkaan... sitten. nyt sukeltamaan auringon alle. se paistaa ja on ihana.