hei apua. mä en pysy enää mukana. aika on ihan epäreilu mua kohtaan; sitä on aina joko liikaa (jolloin odottaa) tai sitten liian vähän (jolloin toivoo että se pysähtyisi). nyt mä toivon molempia yhtä aikaa. mä en tahtoisi tehdä tänään mitään. tahtoisin vain olla. mä en ole vain-ollut pitkään aikaan; viime viikko oli ihan älytöntä hulinaa. unettomuutta, sekavia ajatuksia, odotusta, kiirettä, jännittenyisyyttä, unelmia, taidetta, sukujuhlia, junamatkustusta. ei unta, ei lepoa, paljon kutinaa mahassa.
 ja nyt mahaa kutittaa yhä enemmän ja enemmän.
 enää KOLME päivää ja yksi kamala yö laivalla.
 sitten viikonloppu pois tästä elämästä. :)

 nyt pitäisi vaan jaksaa nämä kolme päivää työelämää. en jaksaisi keskittyä siihen tai ylipäänsä mihinkään. kaipaisin unta, elimistöni on ihan sekaisin unen puutteesta. huoih.